Tutustu tietokirjailijaan

Harri Pirinen

Harri Pirinen on urheilutoimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut kolme tietokirjaa jääkiekosta. Pirinen on työskennellyt muun muassa Länsi-Suomen urheilutoimituksessa, Veikkaajassa, Urheilusanomissa ja Ilta-Sanomissa. Nykyään hän on vapaa toimittaja. Harri Pirinen sai Vuoden urheilukirja 2019 -palkinnon teoksestaan HIFK – Stadin kingit: Vuoden 1969 mestarijoukkue ja Carl Brewerin perintö.

Harri Pirinen

Harri Pirinen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Sattumien summana. Jäin pois vakituisesta työstäni Urheilusanomissa ja Ilta-Sanomissa syksyn 2015 yt-neuvottelujen yhteydessä, ja ryhdyin freelance-toimittajaksi. Vuodenvaihteessa 2015–2016 Suomen Nuoret Leijonat voitti jääkiekon maailmanmestaruuden kotikisoissa. Helmikuussa 2016 minulta kysyttiin kiinnostusta kirjoittaa aiheesta kirja. Olin erittäin innostunut, ja lokakuussa 2016 julkaistiin esikoiskirjani Nuorten jääkiekon maailmanmestarit.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Toistaiseksi olen kirjoittanut, tämäkin pitkälti sattumien summana, kolme jääkiekkoaiheista kirjaa. Toinen kirjani oli HIFK – Stadin kingit, joka kertoo HIFK:n ensimmäisestä, vuoden 1969 mestarijoukkueesta. Kolmas kirjani, Kultaleijonien tarina 2019, taas kertoo viime keväänä jääkiekon MM-kultaa voittaneesta Leijonien joukkueesta.

Sanoin jo HIFK-kirjan jälkeen, että nyt saavat jääkiekkoaiheiset kirjat riittää. Jouduin pyörtämään sanani, mutta toivottavasti seuraava (mahdollinen) kirjani käsittelee jotakin muuta kuin jääkiekkoa. Jos jatkan urheilukirjojen parissa, seuraavaksi haluaisin kirjoittaa esimerkiksi elämäkerran.

Miten kirjasi syntyvät?

Tuskaisesti! Kirjoissani olen käyttänyt valtavasti aikaa taustahaastatteluihin. Olen haastatellut jokaisesta kolmesta joukkueesta lähes kaikki pelaajat ja taustahenkilöt. Valtaosan heistä olen tavannut kasvotusten. Lisäksi olen käynyt läpi suuren määrän uutisia ja lehtiartikkeleita. Erityisesti Stadin kingit -kirjassa Hexi Riihirannan isän Onni A. Riihirannan ylläpitämät vanhat lehtileikearkistot olivat kullanarvoinen lähde.

Lopulta kirjani ovat valmistuneet kuitenkin melko nopeasti. Nuoret Leijonat -kirjassa kului projektin aloittamisesta kirjan julkistamiseen noin seitsemän kuukautta, HIFK-kirjassa samoin. Kultaleijonien tarina oli valmis – koska oli pakko – alle neljän kuukauden päästä projektin aloittamisesta.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Eniten luen suomalaista kauno- ja kertomakirjallisuutta. Nykykirjailijoista suosikkini on Kjell Westö. Olen ihastunut hänen tapaansa kuvata ja kuvailla maailmaa, Helsinkiä, historiaa. Hänen kerronnassaan on jotakin lumoavaa. Westö on myös pitkäaikainen HIFK-fani, ja hän auttoi minua Stadin kingit -kirjassa ajankuvan hahmottamisessa ja kuvaamisessa todella paljon.

Viimeksi luin Westön ja Juha Itkosen teoksen 7+7. Kirjassa nämä tunnetut kirjailijat kirjoittavat toisilleen pitkiä, avoimia kirjeitä, joissa he käsittelevät kirjailijan työnsä lisäksi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Huomaan samaistuvani vahvasti heidän tuntemuksiinsa. Suosittelen jokaista työkseen kirjoittavaa lukemaan kyseisen kirjan.

Luen paljon myös iltasatuja lapsillemme. Mm. Mauri Kunnasta, jonka Suuri urheilukirja oli ensimmäinen lukemani kirja. Se on säilynyt jälkipolville!

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Ehkä jalkapallon MM-kisojen historiaa syväluotaavan teoksen Kuin taivasta koskettaisi (Jari Ekberg). Kiehtovampaa urheiluaihetta on vaikea kuvitella. Ostin kirjan syksyllä, ja omien kiireideni takia kävi niin, että 10-vuotias poikani luki kirjan jo ennen minua!

Millaisena näet tietokirjan tulevaisuuden?

Vaikea kysymys. Tai siis vaikea vastata! Uskon, että hyvälle tietokirjalle on aina tilausta. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa "helpommin" luettava fiktio ja autofiktio kiinnostavat enemmän ja myyvät paremmin. Tietokirjallisuuden puolella on menossa melkoinen elämäkerta-buumi. Urheiluaiheisia elämäkertojakin ilmestyy aivan valtavasti.

Muunkinlaisia tietokirjoja tarvitaan kipeästi, mutta kun myyntiluvut jatkuvasti laskevat, voidaan kysyä, kuka niitä pystyy kirjoittamaan. Sikäli tilanne on kuitenkin hyvä, että kirjoja ilmestyy paljon. Toivottavasti aiheiden kirjo innostaa ihmisiä lukemaan, kun jokaiselle löytyy jotakin.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Muotoillaan tämä vaikka niin, että kun toimeentuloni on ollut viime aikoina vahvasti sidoksissa kirjojen myyntiin, taloudellinen tilanteeni ei ole koskaan ollut yhtä heikko kuin juuri nyt. Tietynlainen "ongelma" omien kirjojeni kohdalla on ollut, että aiheet ovat putkahtaneet eteen äkisti, eli en ole ehtinyt hakea apurahoja.

Toki puhun vain omasta puolestani. Ovathan jotkut tietokirjoiksi laskettavat urheiluaiheiset elämäkerrat myyneet kymmeniätuhansia kappaleita, jotkut jopa kuusinumeroisia lukuja. Mutta on päivänselvää, että valtaosa tietokirjailijoista ei voisi kirjoittaa ilman apurahoja. Tuttua urheilufraasia mukaillen, tietokirjoja kirjoitetaan rakkaudesta lajiin!

Sait Vuoden urheilukirja 2019 -palkinnon teoksestasi HIFK  Stadin kingit: Vuoden 1969 mestarijoukkue ja Carl Brewerin perintö (Minerva 2019). Urheilumuseo myöntää palkinnon vuosittain parhaalle kotimaiselle urheiluaiheiselle teokselle. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Totta kai erittäin hyvältä. Erityisesti siksi, että minulla oli vahva henkilökohtainen (tunne)side aiheeseen, ja siksi halusin tehdä kirjasta niin hyvän kuin suinkin.

Tiivistetysti tarina menee niin, että HIFK:n vuoden 1969 joukkueen pelaaja Juhani Jylhä perheineen asui rivitalossa seinänaapurinamme, kun olin 1–10-vuotias. Perheestä ja Jylhän lapsista tuli meille hyvin läheisiä. Juhani Jylhä nukkui pois tammikuussa 2018, ja hautajaisissa paikalla oli hänen entisiä pelikavereitaan kyseisestä joukkueesta. Tiesin, että keväällä 2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta HIFK:n ensimmäisestä mestaruudesta, ja ehdotin näille herroille, että mitä jos laitettaisiin joukkueen tarina kansiin. Kiitos paljolti joukkueen jäsenten avoimuuden ja avuliaisuuden, kirjasta tuli ilmeisesti aika hyvä.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Pääasiassa keskityn nyt toimittajan työhön. Eniten työllistää Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteinen Et ole yksin -hanke, johon liittyen kirjoitan juttusarjaa Salibandyliitolle. Teen myös satunnaisia juttuja muille medioille.

Arvatenkin kysymyksellä viitattiin uusiin kirjaprojekteihin. Kuten kerroin, tietokirjojen kirjoittaminen ei lyö leiville. Tai ainakin pitäisi olla todella kiinnostava ja myyvä aihe, että kannattaisi ryhtyä taas kirjaprojektiin. Parista urheiluaiheisesta elämäkerrasta on ollut alustavasti puhetta, ja toisesta on nyt apurahahakemus vetämässä.

Toisaalta työn alla on omakustanteen tekemisen prosessin opettelu. Edelliset kirjani ovat opettaneet kirjallisuus- ja kustannusalasta paljon. Kokemusteni perusteella olen päätynyt siihen, että jos vielä julkaisen kirjoja, teen ne todennäköisesi omakustanteina.

 

17.4.2020