Tutustu tietokirjailijaan

Hanna Nikkanen

Hanna Nikkanen

Muut tittelisi?

Toimittaja.

Asuinpaikkasi?

Helsinki.

Mitä kirjoja kirjoitat?

Julkaisin viime vuonna Viattoman imperiumin (Into/Like), joka käsittelee globaalia yritysvastuuta kolmen suomalaistaustaisen yrityksen kautta: kirjassa käydään Brasilian eukalyptusplantaaseilla, Kongon kaivoksilla ja Iranin vaalimielenosoituksissa.

Tällä hetkellä teen kahta kirjaa. Arabikevät-teosta kirjoitan yhdessä mediatutkija Lilly Korpiolan kanssa (Avain). Verkko ja vapaus (Into) puolestaan käsittelee tapoja, joilla teknologiaa käytetään ihmisoikeuksien puolustamiseen ja niiden polkemiseen. Molemmat kirjat ilmestyvät keväällä 2012.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija/oppikirjailija?

Työskentelin Voima-lehden Fifi-verkkolehden päätoimittajana ja yritin parhaani mukaan raivata muiden tehtävien lomaan tilaa pitkien tutkivien artikkeleiden kirjoittamiseen. Lopulta aineistoa ja kiinnostavia johtolankoja alkoi olla niin paljon, että tutkiminen päivätyön ohessa ei enää riittänyt tyydyttämään uteliaisuuttani. Sain Suomen tietokirjailijoiden esikoisapurahan, otin vapaata töistä ja lähdin mökille kirjoittamaan.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjoitusprosessin alkuvaiheessa teen paljon haastatteluita ja jalkaudun mahdollisimman moneen uuteen ympäristöön, joissa voin ymmärtää aihettani paremmin. Luen paljon. Sitten, kun päähän ei enää mahdu lisää aineistoa, eristäydyn Kemiönsaarelle kirjoittamaan. Tällä hetkellä opettelen yhdessä kirjoittamista: toisen kirjoittajan kanssa työskenteleminen vaatii aivan erilaista hahmottamiskykyä ja kurinalaisuutta kuin yksinäinen puurtaminen, johon olen tottunut.

Yhteistä projekteille on kuitenkin yhteiskunnallisuus, rakkaus tutkivaa työtä kohtaan sekä toive oppia kirjoittamaan journalistista tekstiä, joka ei häviäisi kauneudessa kaunokirjallisuudelle.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Toivon lähivuosien tuovan internetiin tapoja julkaista suomenkielistä pitkän formaatin laatujournalismia tavalla, joka mahdollistaa tekijälle kohtuullisen toimeentulon. Toivon kirjastolaitoksen säilyvän ja kehittyvän; toivon suomalaisen koululaitoksen pysyvän laadukkaana sekä kannustavan tiedonhankintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jotta meillä olisi lukijoita myös tulevissa sukupolvissa. Suomessa tehdään paljon erinomaista tietokirjallisuutta, joka ei olisi mitenkään mahdollista ilman erilaisia apurahoja – tietenkin toivon tietokirjallisuuden tuen jatkuvan.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Sähköisen kirjan kehityksen myötä kirjojen myynti ja lainaus tulevat muuttumaan, ja samalla myös meidän kirjailijoiden työnkuvaan tulee muutoksia. Se ei tarkoita kirjan kuolemaa, päinvastoin: uudistuva olento on elossa.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Apurahoilla, sekalaisilla kirjoitustöillä, kyvyllä olla miettimättä omaa tulevaisuutta pidemmälle kuin kulloisenkin projektin loppuun saakka. Apurahoista riippuvainen elämä on välillä arvaamatonta, mutta en vaihtaisi sitä juuri nyt pois.

Millainen saavutus on saada Valtion tiedonjulkistamispalkinto?

Yllättävä! Kirjani on pienellä budjetilla toteutettu esikoiskirja, joten olin varautunut siihen, ettei sitä edes juuri huomattaisi. Lisäksi se on kriittinen Suomea kohtaan tavalla, jolla ei välttämättä hanki pelkästään ystäviä ministeriöissä. Valtion tiedonjulkistamispalkinto ei siis ollut mielessä, kun sitä kirjoitin.

Palkinto on aidosti iso juttu: se paitsi helpottaa työskentelyäni taloudellisesti, myös antaa lisää painoarvoa puheilleni muiden korvissa. Toivon käyttäväni sen hyvin ja oikein.


22.12.2011