Tutustu tietokirjailijaan

Elina Kahla

FT Elina Kahla on kulttuurintutkija ja Venäjän kulttuurihistorian dosentti, joka työskentelee tällä hetkellä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa vastuullisena tutkijana ja yhteyspäällikkönä. Syyskokouksessa 2019 Kahla valittiin yhdistyksen hallitukseen vuodesta 2020 alkavalle kolmivuotiskaudelle.

Elina Kahla

Elina Kahla kulttuurintutkijan lakissa.

Elina Kahla, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Opin leikkikouluiässä kirjoittamaan, kotona keittiön pöydän ääressä. Äidin sanelusta kirjoitin ylös kääretortun reseptin. Muistan haltioitumiseni: minä osaan! Olen aina kirjoittanut paljon, pitänyt päiväkirjaakin jo puoli vuosisataa.

Asiaan on vaikuttanut luontainen uteliaisuuteni ja tiedonhalu sekä mallioppiminen. Isä laati sanakirjoja. Hän ei antanut minkään häiritä omaa rauhaansa, kirjojen tekeminen oli hänelle tapa rentoutua. Äiti oli oikolukija ja auktoriteettini kielenhuoltajana. Opin vanhemmiltani suomen kielen rikkautta, mm. lainauksia Aleksis Kiveltä.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoitan osia oppikirjoihin, kulttuurien kohtaamisesta terveydenhuollossa, muinaisvenäläisestä ja uudemmasta kirjallisuudesta, pyhäinelämäkerroista. Tieteellisen ja yleisen tietokirjan rajapinta kiehtoo. Suomennan jonkin verran. Olen kirjoittanut myös johtamiskoulutuksesta ja yhden painamattoman helsinkiläisen kosmetiikkatehtaan yrityshistoriikin. On ihana kirjoittaa äidinkielellä.

Miten kirjasi syntyvät?

Innostun helposti, alan perehtyä ja joskus harvoin voi tuloksena syntyä valmis kirja. Toiseksi, jokaiselle kirjalle on oltava selkeä tavoite ja aikataulu. Juuri nyt haluaisin koota omia ja edellisten sukupolvien ruokaohjeita ja salaisuuksiakin talteen nuoremmille. Innoittajana on pojan perheenperustamisprojekti.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Yleensä luen teemoittain. Jos aikoo julkaista historiakirjan, on sitä varten luettava sata muuta. Viimeisin taustoitustyöni liittyy Petsamon luostarin ja koko Kuolan niemimaan historiaan. Olen perehtynyt aiheeseen kenttätöin, mutta myös Kansalliskirjastossa ja Kaisa-kirjaston aarrekellarissa. Sotakirjoja aiheesta olen ahminut myös.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Kai jokainen kirjoittaja haaveilee täydellisestä suorituksesta, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Onnistuminen edellyttää paljon muutakin kuin innokkaan kirjoittajan: koko kustannusprosessin, profiloinnin ja markkinoinnin. Paras kirja on breikannut kirja, sellaisen olisin halunnut kirjoittaa.

Millaisena näet tietokirjallisuuden tulevaisuuden?

Merkittävänä, jos se erottautuu laadulla, lähdekritiikillä ja läpinäkyvyydellä. Kaikilla aloilla on kilpailua, miksi ei sama pätisi tietokirjaan. Suomalaisten helmasynti on vähätellä myynnin ja markkinoinnin osuutta.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Valtaosalla yhdistyksen jäsenistöstä on useita tulolähteitä. Jäsenet ovat käveleviä tietopankkeja, kokeneita asiantuntijoita. Yksi keino pärjätä on verkostoitua ja oppia muilta. Yhdistys on kannustanut jäsenistöä esittelemään itsensä tittelillä tietokirjailija, se on minusta mainio aloite.

Sinut valittiin yhdistyksen syyskokouksessa 2019 uudeksi jäseneksi hallitukseen vuodesta 2020 alkavalle kolmivuotiskaudelle. Miltä valinta tuntui, ja millaisissa tunnelmissa aloitat hallituksessa?

Valinta lämmitti mieltä, ja haluan osoittautua luottamuksen arvoiseksi. Tunnelmani ovat erityiset, lensin näet mustalla jäällä pyörän selästä ja mursin reisiluuni. Sain maailman edistyneintä naulaushoitoa. Leikkaussalissa ja kuuden hengen potilashuoneessa ovi avautui ihan toiseen maailmaan, asioiden tärkeysjärjestys kirkastui. Riemuitsen jäljellä olevasta terveydestäni.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Viimeistelen Petsamon marttyyri -kirjaa yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Yritän eläytyä kirjani tunnelmiin ja tapahtumiin. Miten vähin eväin Suomi lähtikään Petsamoa valloittamaan! Mistä kaikesta oltiin vaiti, ja mistä syistä, entä ovatkohan ne syyt yhä samat. Näitä pohdin.

17.1.2020