Tutustu tietokirjailijaan

Eero Huovinen

Eero Huovinen

Kuva: Marjo Koivumäki.

Muut tittelisi:

Piispa, dosentti, eläkemies, vaari. Viimeiseksi mainittu on paras virka, minkä mies voi saada. Ei noissa muissakaan mitään vikaa ole ollut eikä ole.

Asuinpaikkasi?

Olen syntynyt stadissa, Hesassa, Kampintorin laidalla, ja toivon myös kuolevani Helsingissä. Kaupunki on minulle rakas. Kun lähden muualle, vaihtoehtoja ovat Pylkönmäki missä on torppa, Lappi missä voi hiihtää ja Rooma missä on monella tavalla kivaa. Kotona en oikein osaa kirjoittaa, on päästävä muualle.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Yliopistovuosinani kirjoitin tieteellisiä tutkimuksia. Viimeiset parikymmentä vuotta, piispan virassa ja eläkkeellä, olen kirjoitellut yksinkertaisemmin, Jaakko Heinimäen sanoin "lukutaitoisille".

Kerrotaan, että Lauri Viita hermostui ystäväänsä, joka kysyi: "Mitä olet viime aikoina kirjoitellut?" Viita vastasi: "Perkele, minä en muuten kirjoittele, minä kirjoitan."

Koen olevani ikuinen teologian opiskelija. Yliopiston metodikoulutuksessa opetetaan, että tieteellisessä menetelmässä on kolme tärkeää periaatetta: kriittisyys, asianmukaisuus ja johdonmukaisuus. Ole kriittinen, ennen muuta itseäsi kohtaan. Pysy asiassa, älä eksy turhille sivupoluille. Muista juoni ja punainen lanka. Tähän lisäisin vielä: kirjoita yksinkertaista ja selkeää suomea.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Kirjoittaminen on minulle pyrkimystä ymmärtää ja jäsentää. Yritän ymmärtää elämää ja maailmaa, mutta myös Jumalan salaisuuksia.  Wittgenstein sanoi, että siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava. Olisiko asia toisinpäin? Juuri siitä, mistä ei voida puhua, on puhuttava. Siksi myös Jumalasta.

Kun siirtää ajatukset aivoista 40 sentin päähän paperille tai näyttöruudulle, saa hyvää etäisyyttä mietteisiinsä. Jos olen liian lähellä omaa päätäni, kärsin likinäköisyydestä ajatusteni suhteen. Matkan päästä ongelmat usein selkenevät.

Miten kirjasi syntyvät?

Olen kirjoittajana ajopuu tai tuurijuoppo. Jaakko Iloniemi kertoi ranskalaisen kirjailija Balzacin kysyneen, kuka on sinun kirjallinen muusasi. Vastaus: kirjapainon faktori. Tarvitsen pakkoa ja kuoleman linjaa.

Minulla on kavereita, jotka vievät käsikirjoituksen kustantajalle vasta sitten, kun viimeinenkin viilaus on tehty. Minulla meno on päinvastaista: Esitän idean ja jos se kelpaa, sidon itseni, ruumiini ja sieluni sovittuun aikatauluun.  Pilli puhaltaa vasta sitten, kun pannussa on tarpeeksi painetta. Loppuvaiheessa anon iltalypsyn hengessä lisäaikaa - ja sitten vielä kerran vähän lisää. Kirjat ja saarnat valmistuvat aina viime tingassa. 

Mauno Koivisto sanoi joskus, ettei papereita pidä lukea liian aikaisin. Ahdistuneitten virkamiesten valmistelut ovat hänen mielestään parhaita.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Toivon, että ajattelu yleistyisi ja miettiminen lisääntyisi. Nykyään tuntuu riittävän, että on elämyksiä ja kiksejä, meteliä ja otsikoita, kärjistyksiä ja tyrmäyksiä. Fundeeraako kukaan? Tietokirjallisuus on työtä sivistyksen, muistamisen, tietämisen ja osaamisen puolesta. Hannu Taanilan kanssa pidimme kerran Helsingin Norssissa Saarnapäivät, joiden aiheena oli "Sivistyksen puolesta, luovuutta vastaan".

Vasemmistolaisena tunnettu Jarno Pennanen sanoi hulluina vuosina 1960-luvun lopulla, ehkä myös omille joukoilleen: "Edessä on kovat ajat. Nyt ei riitä eriväristen kirjojen heiluttelu. Nyt on luettava niitä!"

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Uskon ihmiseen ja uskon kirjaan (toki ennen muuta Jumalaan). Tuomas Akvinolainen varoitti "yhden kirjan ihmisistä". Ei hän Raamattua tarkoittanut, vaan sitä, ettei pidä tyytyä vähään. On oltava monipuolinen.

Kristinusko kuuluu kirjauskontoihin. Raamattua ei voi lukea muuten kuin että osaa sen kirjaimet, jakeet ja luvut, sen historian ja sen juonen. Ei riitä, että uskosta kertoo vain sen, mikä tuntuu myötäsukaiselta ja mukavalta. On opiskeltava ja opeteltava.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Kyllä tietokirjailija aina sirkustirehtöörin tai populistipoliitikon voittaa. Ajatukset ratkaisevat, ja siinä tietokirjailija on aina vahvoilla. Jos taas on kyse palkasta, niin toiset huonosti, toiset paremmin, varsinkin jos on joku muu duuni tai eläke.

Sait Lauri Jäntin säätiön kunniapalkinnon elämäntyöstäsi tietokirjallisuuden alalla. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Häkellyttävälta, mutta myös rohkaisevalta. Jäntin säätiö tekee tosi tärkeää työtä.