Tutustu tietokirjailijaan

Anu Hopia

Anu Hopia on ruoka-alan tietokirjailija ja elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Hopia on kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä lähtien, sillä Hopian mielestä suomalaisesta ruokakeskustelusta puuttui täysin kokkaustieteellinen näkökulma. Hopian tuorein teos on Kasvikset kemistin keittiössä

Anu Hopia

Anu Hopia. Kuva: Ara Hopia.

Anu Hopia, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Köyhä nuori tutkija oli varsinkin perheen perustamisen aikaan jatkuvassa rahapulassa. Tieteen popularisoinnin aloitin radiotoimittajana, kun pääsin avustamaan toimittaja Sisko Loikkasta hänen Radiaattori-ohjelmaansa Radio Ylen Ykköseen.

Kirjoittaminen käynnistyi, kun olin perheeni kanssa Kaliforniassa post doc -tutkijana. Vaikka minulla oli oikein hyvä Suomen Akatemian apuraha, sattui niin, että Suomi devalvoi juuri, kun olimme asettuneet asumaan. Palkkapussista suli yhdessä yössä kolmannes pois, ja talousmatematiikka meni ihan uusiksi. Mieheni teki tuon vuoden freelance-hommia ja kirjoitti Suomen lehtiin paikallisista aiheista. Hän tuli kerran keittiöön kourassaan sähkälasku ja ehdotti, että voisinkohan minäkin kirjoittaa jotakin. No, minä kirjoitin, tykkäsin, ja kirjoitin lisää.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Tällä hetkellä ruokaan, ruoanlaittoon ja erityisesti ruoasta nauttimiseen liittyviä tietokirjoja. Se on oma tutkimusaiheeni, ja sen verran kiinnostavaa, että se on hauska tuoda töistä kotiinkin.

Miten kirjasi syntyvät?

Kirjoja on syntynyt sekä yksin, että yhdessä joko muiden tutkijoiden taikka sitten toisen alan asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti olen nauttinut yhteisistä kirjaprojekteista keittiömestareiden kanssa. Siinä oppii samalla vähän paremmaksi kokiksi. Kirjoitan koko ajan muun muassa blogiini lyhyitä tekstejä, joista sitten alkaa kehittyä suurempia kokonaisuuksia.

Millaisista kirjoista itse pidät?

Minulla on erilaisia kirjakausia, ja luen sekä tietokirjoja että viihdekirjallisuutta. Olen huomannut, että tarvitsen molempia. Runojen lukemista vasta harjoittelen. Taitavasti kirjoitettu kirja on aina nautinto.

Parhaimmat kirjat ovat sellaisia, että ne pystyy lukemaan useampaan kertaan peräjälkeen, ja niistä löytyy jokaisella uudella lukukerralla jotakin aivan uutta.

Mikä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Montakin. Oman alani ulkopuolelta olen ihaillut esimerkiksi Mirkka Lappalaisen kykyä kirjoittaa historiasta koskettavasti. Esimerkiksi hänen 1600-luvun suuresta nälänhädästä kertova Jumalan vihan ruoska on kirja, jonka sivuilla raahustavat myös omat esivanhemmat. Viihdyttämisestä ei tämän teeman yhteydessä voi tietenkään puhua, mutta kirja jakaa tietoa ja auttaa ymmärtämään omaan historiaa samalla, kun se vaivihkaa avaa lukijan sydäntä maailman hädälle.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Saatan olla vähän konservatiivi, mutta en osaa ajatella tulevaisuutta ilman konkreettista käsin kosketeltavaa kirjaa.  

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Ammattina ei taida elättää ketään, mutta muuten pärjää oikein hyvin.  

Sait juuri yhdistyksen myöntämän Tietokirjailijapalkinnon tunnustukseksi korkeatasoisesta tietokirjallisuutta. Miltä tämä tuntuu?

Se oli suuri yllätys ja ilo ja olen siitä todella kiitollinen.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Kirjoitamme norjalaisen kollegani kanssa tietokirjaa molekyyligastronomiasta, johon yritämme myös punoa mukaan pohdintaa siitä, miten erilaiset tiedon muodot – esimerkiksi teoreettinen ja käytännöllinen – saataisiin paremmin vuoropuheluun keskenään. Kirjan on tarkoitus ilmestyä samaan aikaan suomeksi ja norjaksi. Koska yhteinen kielemme on englanti, samalla syntyy myös englanninkielinen käsikirjoitus. Sille ei vielä ole kustantajaa.  

4.11.2016