Tutustu tietokirjailijaan

Antti Kohi

Filosofian maisteri Antti Kohi on oppikirjailija ja Ressun lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori. Hän aloitti oppikirjailijan uransa 2000-luvun alussa, ja on ollut mukana tekemässä historian ja yhteiskuntaopin Forum-sarjaa kaikille luokka-asteille. Kohi sai Oppikirjailijapalkinnon tammikuussa 2018.

Antti Kohi

Antti Kohi, kuinka sinusta tuli oppikirjailija?

Ajauduin oppikirjailijaksi hieman sattuman kautta. Oppikirjatiimiä koonnut kollega Vesa Vihervä soitti eräänä iltana 2000-luvun alussa ja pyysi mukaan tekemään lukion uutta historian oppikirjasarjaa. Päätin lähteä, enkä ole katunut.
 
Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Olen ollut mukana tekemässä historian ja yhteiskuntaopin oppikirjoja kaikille luokka-asteille (Otavan Forum-sarja). Olemme tehneet kirjoihin paljon erilaista pedagogista lisämateriaalia, kuten tehtäväkirjoja, digitehtäviä, opettajan oppaita ja digitaalista materiaalia opettajan avuksi.
 
Minkälaista kirjallisuutta luet?

Luen kaikenlaista laidasta laitaan. Tietokirjat kiinnostavat, mutta luen myös romaaneja − tai nykyään pikemminkin kuuntelen. Olen jäänyt koukkuun äänikirjoihin, joita kuuntelen mm. lenkillä ja pihalla puuhatessani. Nyt on menossa Antti Tuurin Kylmien kyytimies, jonossa odottaa Keisari Aarnio.

Miten kirjasi syntyvät?

Yhteistyönä taitavien kollegoiden ja toimittajien kanssa. Jokainen kirja on noin vuoden prosessi. Ajan pitää olla riittävän pitkä, jotta lopputulos olisi kelvollinen, sillä laadukas teksti vaatii aikaa kypsyä. Lopullinen käsikirjoitus ei ole kooste yksittäisten kirjoittajien teksteistä, vaan yhteisesti rakennettu ja punnittu kokonaisuus, jonka syntymiseen on tarvittu jos ei nyt ihan verta, niin ainakin hikeä − ja joskus jopa kyyneleitä.

Historia ja yhteiskuntaoppi ovat luonteeltaan sellaisia aineita, ettei niiden parissa ole helppoa tai aina edes mahdollista löytää ehdotonta totuutta. Niinpä oppikirjojen kirjoittaminen tarkoittaa kiinnostavia ja kiihkeitäkin väittelyitä kollegojen kanssa. Niiden myötä olen oppinut enemmän oppiaineistani ja luovan työn tekemisestä kuin millään kursseilla olisi ikinä ollut mahdollista. Kukaan työryhmästämme ei olisi yksin voinut kirjoittaa kirjojamme.
 
Mitä oppikirjailijana toivot?

Toivon, että oppikirjan arvo ymmärrettäisiin nykyisessä sirpaloituneen informaation maailmassa. Välillä kuulee väitteitä siitä, että oppikirjaa ei enää tarvittaisi, koska kuka tahansa löytää tietoa helposti verkosta. On totta, että sieltä löytyy nopeasti faktoja esimerkiksi siitä, miten voi saada Suomen kansalaisuuden tai milloin kylmä sota päättyi. Internetistä ei kuitenkaan löydy näkökulmia tai pohdintaa ilmiöiden tai tapahtumien merkityksestä: Miksi ulkomaalaiset eivät saa kansalaisuutta kovin helposti, ja mitä hyötyä sen saamisesta on? Entä miten kylmän sodan päättyminen on vaikuttanut maailmaan? Tämänkaltaiset pohtivat näkökulmat vaativat sitä, että joku pienempi porukka − eli oppikirjailijat − on pureksinut aihetta etukäteen ja miettinyt, missä muodossa se kannattaa tarjota opiskelijoiden pohdittavaksi.

Oppikirjoja tarvitaan siis jäsentämään internetin informaatiokaaosta ja auttamaan faktatulvaa ympäröivien suurten linjojen näkemisessä. Oppikirjat auttavat myös harjoittamaan kriittistä lukemista ja ajattelua − taitoja, joita nykymaailmassa ei voi kyllin korostaa.
 
Millaisena näet oppimateriaalien tulevaisuuden?

Oppimateriaalien tulevaisuus on epävarma. Kuinka kauan meillä esimerkiksi käytetään vielä paperikirjoja? Siirtyminen digitaalisiin oppimateriaaleihin etenee, mutta hitaammin kuin moni varmaakin ajatteli. Oma kokemukseni on, että varsin harva opiskelija pitää enemmän digitaalisesta kuin paperisesta kirjasta. Entä tulevatko oppimateriaalit toisella asteella maksuttomiksi ja jos tulevat, mistä ne hankitaan?

Kävi mitä tahansa, toivon, että pelkkä halpa hinta ei tulevaisuudessa määrittele oppimateriaalihankintoja, ja että suuret kustantajat saavat tulevaisuudessakin kilpailla Suomen oppikirjamarkkinoilla. Pitkäjänteinen työ, perinteet ja osaaminen sekä kova kilpailu näkyvät laadukkaina materiaaleina.
 
Kuinka oppikirjailija pärjää?

Oppikirjailija pärjää taloudellisesti kohtuullisesti, jos tuote menestyy. Oppikirjailija on tavallaan yrittäjä, joka laittaa osaamisensa ja vapaa-aikansa likoon ja toivoo, että hyödykkeellä olisi kysyntää markkinoilla. Joskus on, joskus ei. Toivottavasti kaikille oppikirjailijoille jää käteen edes onnistunut ja ammattitaitoa kehittänyt prosessi, vaikka taloudellista hyötyä ei toivotusti tulisikaan.
 
Sait tammikuussa 2018 Oppikirjailijapalkinnon ansioistasi oppikirjailijana. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?

Huomio tuntui mukavalta − ja hieman hämmentävältä. En osannut odottaa palkintoa. Tunsin kiitollisuutta kollegoitani ja kustannusyhtiötä kohtaan ja koin, että huomio oli osoitettu isolle joukolle, vaikka se tällä kertaa olikin kohdistettu vain minulle. On tietysti erittäin mukava asia, että Suomessa on yhdistys, joka ajaa oppikirjailijoiden asiaa ja voi jakaa tämänkaltaisia tunnustuksia.

Millainen on mielestäsi hyvä oppikirja?

Hyvä oppikirja on selkeästi jäsennelty ja looginen. Leipäteksti on sujuvaa suomea ja tekstin taso on lukijalle sopiva. Asioita ei vain todeta, vaan ne myös selitetään, mikä auttaa ymmärtämään.

Pedagogiikkaa on hyvässä oppikirjassa monipuolisesti. Tehtäviä on runsaasti, ja ne ovat eritasoisia ja -tyyppisiä. Kuvat ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta niissäkin on mukana pedagoginen kulma. Hyvä oppimateriaali myös eriyttää: heikommille lukijoille on tarjolla peruspaketti selkeässä muodossa, mutta enemmän haastetta kaipaavat voivat mennä aiheessa syvemmälle.

Lisäksi hyvä oppikirja linkittyy ympäröivään maailmaan: se houkuttelee tutkimaan lisää ja osoittaa, mistä tutkimisen voisi aloittaa. Se provosoi sopivasti, räväkkyys haastaa ajattelemaan itse. Hyvä oppikirja ei tarjoa liian valmiita vastauksia, vaan tuo esille erilaisia näkökulmia.

Hyvä oppikirja auttaa harjoittamaan monenlaisia taitoja.

 

25.5.2018