Tutustu tietokirjailijaan

Anne Mäntynen

Anne Mäntynen on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija, joka työskentelee tietokirjallisuuden ja tietokirjoittamisen professorina Helsingin yliopistossa. Mäntynen on kirjoittanut teoksia erityisesti korkeakouluopiskelijoille ja tutkijoille. Lisäksi hän on ollut mukana lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tekemisessä. Mäntynen valittiin Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäseneksi syyskokouksessa 2018.

Anne Mäntynen

Anne Mäntynen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja yliopisto-opintojen ja opetustehtävien myötä tietokirjojen kirjoittaminen tuntui luontevalta osalta omaa työskentelyä. Pidän ylipäätään tärkeänä sitä, että asiantuntijat kirjoittavat – myös omalla äidinkielellään – oppi- ja tietokirjoja omasta alastaan. Siitä on hyötyä kaikille, sillä se auttaa myös tekijää itseään jäsentämään ja kehittämään ajatuksiaan ymmärrettävään muotoon. Käytännössä kävi niin, että ensimmäisen teoksen työryhmään (lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirja Lähde) minua pyydettiin mukaan.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoitan lähinnä yliopisto-opiskelijoille ja tutkijoille suunnattuja teoksia, mutta olen kirjoittanut myös lukion oppimateriaaleja ja yleistajuisia artikkeleita esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien julkaisuihin. Yleensä kirjoissani näkyvät sekä oma opetus että teemat, joita olen tutkinut.

Esimerkiksi teos Tiede ja teksti (yhdessä Sonja Kniivilän ja Sari Lindblom-Ylänteen kanssa) on johdatus ja opas tieteelliseen kirjoittamiseen ja tutkielman tekemiseen, ja se perustuu pitkäaikaiseen opetus- ja ohjauskokemukseen ja tutkimustietoon. Olen nimittäin opettanut tieteellistä kirjoittamista vuodesta 1993 alkaen, ja tutkimustaustaltani olen tekstintutkija. Samantapainen tausta on myös Sari Pietikäisen kanssa kirjoittamallani Kurssi kohti diskurssia -teoksella, joka johdattelee diskurssintutkimuksen perusasioihin kielentutkimuksen näkökulmasta.

Miten kirjasi syntyvät?

Syntyprosessi vaihtelee kirjan tyypin mukaan, mutta yleisesti voi sanoa, että kirjani syntyvät yhteistyössä. Kirjan idea syntyy yleensä ainakin kahdesta eri havainnosta, joista ensimmäinen on se, että jostain teemasta, näkökulmasta tai alasta ei ole ajantasaista kirjaa suomeksi. Toinen on se, että kirjalle on tarve. Nämä havainnot voivat tulla itselle, tai ne voivat tulla kustantajalta. Kolmanneksi vaaditaan, että kirjan tekemiseen on riittävästi asiantuntemusta, ajatus kirjasta ”huvittaa”, ja että yhteistyö sujuu. Rakastan kirjojen ideointia ja suunnittelua, mutta myös tekstin kirjoittamista ja työstämistä yhteistyössä – siis ajattelua ja tiedon tuottamista! Kirja syntyy, kun on yhteinen tahto ja päämäärä sekä selvät kuviot, ja ilo tekemisessä säilyy. Tarvitaan sinnikkyyttä, joustavuutta ja halua oppia koko ajan uutta.

Minkälaista kirjallisuutta luet?

Kaikenlaista. Työni vuoksi luen tietenkin akateemista tieto- ja tiedekirjallisuutta etenkin kielestä, kirjoittamisesta ja yhteiskunnasta. Muuten minua kiinnostavat erityisesti omaa elämää koskettavat teokset laidasta laitaan aina sieni- ja omenakirjoista tutkimusperustaiseen kirjallisuuteen, joka voi käsitellä esimerkiksi taidetta, luontoa ja eläimiä – ja kaikkea siltä väliltä. Kaunokirjallisuutta luen laajasti, ja olen kova dekkarifani.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Vaikea sanoa. Olen toistaiseksi kirjoittanut sitä, mitä olen halunnut. Ehkä olen aina halunnut kirjoittaa sen kirjan, joka tuli valmiiksi.

Millaisena näet tietokirjallisuuden tulevaisuuden?

Hyvänä mutta muuttuvana. Ihmisillä on edelleen tiedonjano, eikä verkosta saatava nippelitieto täytä sitä tarvetta. Ihmisten tarve ymmärtää asioita ja asioiden välisiä yhteyksiä johtaa kirjojen äärelle. Tietokirjallisuuden lajeja muokkaa kuitenkin edelleen se, että osa perinteisestä sisällöstä julkaistaan vapaasti verkossa. Tällaisia muuttuvia lajeja ovat esimerkiksi perinteiset keittokirjat ja hakuteokset. Kun ruokaohjeet ja käsitteiden määrittelyt löytyvät verkosta, on esimerkiksi ruokakirjoihin keksittävä muutakin sisältöä kuin ruokaohjeet. Näinhän on jo käynytkin, ja meillä on hienoja, tarinoita sisältäviä, elämyksellisiä ja kauniita ruokakirjoja.

Lajit muuttuvat kuitenkin aina ympäröivän yhteiskunnan mukana – ei vain tietokirjallisuuden lajit vaan kaikki muutkin. Tietokirjallisuuden tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, onko meillä kirjoittajia. Uskon, että on. Osalla ihmisistä on voimakas tarve jäsentää ja jakaa tietoa kirjoittamalla.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Riippuu tietokirjailijasta. Minulle tietokirjailijuus on yksi osa ammatti-identiteettiä, ja palkkani tulee muusta työstä. On kuitenkin tärkeää tukea tietokirjoittamista taloudellisesti, sillä kaikki eivät ole näin hyvässä asemassa. Olen itsekin saanut apurahan, jonka avulla uusinta kirjaa on tehty.

Sinut valittiin yhdistyksen syyskokouksessa 2018 uudeksi jäseneksi hallitukseen vuodesta 2019 alkavalle kolmivuotiskaudelle. Miltä ensimmäinen vuosi Suomen tietokirjailijoiden hallituksessa on tuntunut?

Mukavalta ja mielenkiintoiselta. Hallituksessa pääsee näkemään koko tietokirjailijuuden kirjon ja problematiikan monesta eri näkökulmasta. Samalla oppii koko ajan uutta siitä, millainen on tietokirjallisuuden ja tietokirjailijan asema Suomessa ja Euroopassa. Olen otettu, että minut valittiin hallitukseen, ja yritän toimia niin, että olen luottamuksen arvoinen.

Toimit tällä hetkellä tietokirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Millaista on opettaa tietokirjallisuutta ja tietokirjoittamista?

On hienoa päästä hoitamaan tätä suhteellisen uutta tehtävää. Tietokirjallisuuden tutkimus ei sinänsä ole oma tieteenalansa, ja sen sijoittuminen tieteen kentälle vienee oman aikansa.

Opiskelijoita tietokirjallisuus kiinnostaa! Monelle on yllätys, miten suuri osa kirjallisuudesta on tietokirjallisuutta, mutta opiskelijat löytävät nopeasti kiinnostavia ilmiöitä tietokirjoista. Esimerkiksi yleistajuistamisen keinot, retoriikka, kerronnallisuus ja tekijyys ovat nyt käynnissä olevalla tietokirjallisuuden lajit -kurssilla analyysin kohteena. Kiinnostavaa on, että opiskelijoiden näkökulmasta raja kauno- ja tietokirjallisuuden välillä on paljon elävämpi ja huokoisempi, kuin erilaisia luokituksia katsomalla voisi luulla.

Mitä on työn alla juuri nyt?

Uusi kurssi kohti diskurssia -teos on painossa, ja sen pitäisi ilmestyä lokakuun lopussa. Kirja pohjautuu kymmenen vuoden takaiseen edeltäjäänsä (Kurssi kohti diskurssia), mutta kyse on eri kirjasta, johon vanhan kirjan sisältöjä on myllätty. Lisäksi siihen on kirjoitettu kokonaan uusia osia. Nyt juuri jännittää, miten kirja otetaan vastaan.
 
 
17.10.2019