Tutustu tietokirjailijaan

Anna Kortelainen

Anna Kortelainen

Anna Kortelainen Pariisin junassa. Kuva: Ainu Kortelainen.

Muut tittelisi?

Kirjailija, filosofian tohtori, taidehistorioitsija.

Asuinpaikkasi?

Helsingin Kallio.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Kirjoitan monenmoista menneisyyteen liittyvää, osin genrerajojen yli ja kirjastoluokituksia kutitellen. Olen kirjoittanut tietokirjoja liittyen kuvataiteeseen, naisten historiaan, lääketieteen historiaan (mm. teoksen hysteriasta ja satiirisen "kotilääkärikirjan" taiteen aiheuttamista sekavuustiloista).

Kirjoitan mielelläni myös elämäkertoja, kuten paraikaa taiteilijaelämäkertaa. Elämäkerroissakin etsiskelen uusia kerrontatapoja ja siksi esikoisromaanini (2012) oli juuri elämäkertaromaani. Kirjoitan myös fiktiota (novelleja, romaani seuraavaksi tekeillä) ja kolumneja sekä käsikirjoitan tv-ohjelmia ja näyttelyitä.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Minusta tuli tietokirjailija äitiyslomalla ja hoitovapaalla toistakymmentä vuotta sitten. Olin toista vuotta vauvan kanssa kotosalla ja ajatus liiteli siellä sun täällä, haaveilin olevani Neiti Etsivä, joka selvittää Virginie-nimisen mallin kohtalon. Sitten aloin pitää jäljityksestä päiväkirjaa, ja siitä se alkoi. Kirjoittaminen oli aivan huumaavaa puuhaa, ja kirjan ilmestyttyä tajusin, että tässä taitaa olla minun paikkani maailmassa.

Miten kirjasi syntyvät?

Innostuttuani jostakin johtolangasta otan ensin vuosien ajan asioista selvää: luen valtaisan määrän kirjoja asiasta ja sen ympäriltä, tongin arkistoissa, reissaan, valokuvaan ja käyn erilaisissa museoissa tutkimassa kuvia ja esineitä. Samanaikaisesti teen valtavat määrät muistiinpanoja, luonnostelen, teen pieniä koeponnistuksia, jätän jotain pois, löydän jotain tilalle. Jos saan edes pienen siivun apurahoitusta tai kun saan säästöjä kasaan, alan kirjoittaa. Yleensä kirja syntyy tämän jälkeen kahden vuoden kuluessa.

Kaikkien työvaiheiden aikana olen aikamoisessa onnen huumassa, kuin vastarakastunut pölhö, joka haaveilee, suunnittelee, tuskittelee. Leipätöiden takia työhön tulee usein katkoksia, jotka saattavat olla hyväksikin. Residenssityöskentely tai pitkillä junamatkoilla kirjoittaminen saa käsikirjoituksen aina harppaamaan eteenpäin.

Kirjan ilmestyessä minulla on aina jo seuraava tekeillä, edes pikkiriikkisen, jotta en niin jännittäisi arvosteluja ja osaisin taas ruuvata päiväni toimeliaiksi ja eteenpäin suuntautuviksi.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Toivon oppivani jokaisen kirjan myötä uutta ja pakenevani vääränlaisia eli puuduttavia rutiineja, joita inhoan. Kirjoitan kirjani lukijalle, jolla on avoin ja utelias mieli ja joka haluaa lähteä kanssani seikkailuun. Toivon ja uskon, että sellainen lukijakunta minulla jo on.

Ammattikunnan kannalta toivon apurahoitusjärjestelmään rotia ja tasa-arvoa, jotta Suomeen saataisiin mahdollisuus toimia päätoimisena tietokirjailijana. Suomalaista tietokirjallisuutta ei voi tuoda – sivistysvaltioon ja sivistyskansalle kuuluu äidinkielellä kirjoitettu, omintakeinen ja korkealaatuinen tietokirjallisuus.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Kirja on maailman vanhin innovaatio, joka vie todet ja keksityt tarinat eteenpäin ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Sen tulevaisuus on siis lupaava, sillä tarinoiden kertominen ja niihin syventyminen on syvästi inhimillinen tarve. Mitä kirjan tekniikkaan tulee, rakastan painettua kirjaa esineenä, mutta aion opetella tykkäämään e-kirjoistakin – jo sen takia, että minua ajoittain vähän kyllästyttää, jos lukija sanoo, ettei enää osta kirjoja kirjahyllynsä ahtauden takia. Silloin kannattaa siirtyä hankkimaan e-kirjoja!

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Hyvinä vuosina tienaan kuin mies, huonoina vuosina kuin nainen, mutta tietenkään tuloni eivät tule vain kirjojen tekijänoikeuspalkkioista. Tietokirjat eivät myy kuten viihdekirjallisuus ja kirjojen elinkaarta kirjakaupoissa supistetaan koko ajan. Onneksi lainamääriin pohjautuvissa kirjastokorvauksissa on reilun pelin meininkiä, joka ilahduttaa tietokirjailijaa.

Tekijänoikeuskorvausten pienuuden takia yhden naisen nyrkkipajani pitää aina tehdä kaikenmoista. Se pitää mielikuvituksen liikkeellä ja mielen valppaana keksimään uutta ja soveltamaan yhden alan oppia ihan toiselle alalle (sellainen työskentely viihdyttää ja hykerryttää minua aina). Mutta toistaiseksi olen jaksanut tehdä monta työtä yhtä aikaa, toivottavasti vielä vanhempanakin.

Olet vetänyt YLE TV1:llä palkittua 10 kirjaa -keskusteluohjelmasarjaa useita vuosia. Ohjelmissa on keskusteltu merkityksellisistä kirjoista kaunokirjallisuudessa. Mikä tietokirja on muuttanut sinun maailmaasi?

Luin 1990-luvun alussa Eunice Liptonin Alias Olympia -teoksen, joka kertoo Edouard Manet'n Olympia-mallin tarinan. Olin kirjan luettuani aivan poissa tolaltani, liikuttunut ja innoissani ja jotenkin nälkäinen. Sitten minun piti valmistua maisteriksi ja jatko-opiskella ja tehdä opetustöitä, joten unohdin koko kirjan. Kymmenen vuotta myöhemmin tajusin, että juuri tuo teos oli alitajuisesti saanut minut kiinnostumaan Virginie-mallista. Olin palannut siihen "ruokahaluun", jonka Liptonin kirja oli aikanaan minussa herättänyt, ja sitten olin leiponut jotakin ihan omaa... Ympyrä sulkeutui.
 

 
7.1.2014