Ehdokkaat hallituksen vaalissa 2024–2026

Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen vaali vuosiksi 2024–2026 käydään syyskokouksessa lauantaina 18. marraskuuta 2023

Hallituksesta ovat erovuorossa Päivi Kosonen, Rainer Oesch ja Petri Laukka. Kosonen on ollut hallituksessa enimmäismäärän eli kolme kolmivuotiskautta. Oesch on ollut kaksi kolmivuotiskautta ja Laukka yhden kolmivuotiskauden.

Ehdolle yhdistyksen hallituksen jäsenten vaaliin ovat ennakkoon ilmoittautuneet Erkki Hujanen, Noora MustajokiMinja Mäkilä, Anu Nousiainen, Rainer Oesch, Anne Pentti, Oula Silvennoinen, Urpu Strellman ja Leena Virtanen

Ehdokkaisiin puheenjohtajan vaalissa voi tutustua täällä

Sivua päivitetty 15.11., Sanna Seiko Salo jättäytyi pois vaaleista.


 

Erkki Hujanen

Tulin tietokirjailijoiden jäseneksi 2001. Asuin silloin Jyväskylässä ja osallistuin Gummeruksen ja Atenan historiateosten kirjoittamiseen. Työskentelin Jyväskylän yliopistossa journalistiikan tutkijana ja opettajana. Tietokirjailijoiden jäsenyys vahvisti ammatti-identiteettiäni kirjoittajana. Opiskelin tuolloin myös kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. 

Olen osallistunut Suomen tietokirjailijoiden alueellisiin ja valtakunnallisiin tapahtumiin. Hallitukseen olin ehdolla 2000-luvun alussa. Tänä vuonna 2023 olen ollut Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun toinen aluevastaava.

Koulutukseltani olen maisteri Suomen historiasta ja filosofian tohtori journalistiikasta. Väitöskirjani (2007) käsittelee sanomalehdistön merkitystä ihmisten arjessa sekä levikkikehityksen murrosta.
Toimittajana olen työskennellyt Pielavesi-Keitele -lehdessä, Savon Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Keskipohjanmaassa sekä freelancerina Keskisuomalaisessa, Ilta-Sanomissa sekä Kirjastolehdessä. Kirjastolehden Tiedonjyvä-palkinnon vuoden parhaasta jutusta sain kaksi kertaa. Kalevassa Oulussa olen ollut 2005 alkaen uutispäällikkönä, yhteisötuottajana ja nyt pääkirjoitus-mielipide -toimittajana. 

Olen kirjoittanut artikkeleita viestinnän tieteellisiin julkaisuihin (Tiedotustutkimus ja Jyväskylän yliopiston sarjat). Viimeisimmät teokseni ovat kaksi elämäkertaa raviurheilijoista (kustantajana Docendo).

Kirjoittaminen on ammattitaitoa, johon voi harjaantua. Opetan journalismia nyt Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelmassa. Kirjoittaminen on luova prosessi, jossa ilmaisun lisäksi laaja-alainen luotettavan tiedonhankinta ratkaisee tekstin kiinnostavuuden. 

Suomen tietokirjailijoiden hallituksessa haluaisin järjestää kirjoittajan ammatillisuuden ympärille koulutusta sekä muuta toimintaa. Edunvalvonnassa minua kiinnostaa huolehtia tietokirjailijoiden eduista digimurroksen ja ansaintalogiikan muutoksessa, jotka kourivat voimakkaasti yhtä lailla journalistien ammattikuntaa. 


 

Noora Mustajoki

Olen Noora Mustajoki, tietokirjailija, kustannustoimittaja ja Kittilän kirjastotoimenjohtaja. Olin ehdolla hallitukseen myös viime vuonna, mutta jäin tuolloin hiuskarvan päähän valinnasta. Tässä olen siis uudelleen. Kuluneen vuoden olen ollut palkintolautakunnan jäsen ja seurannut Suomen tietokirjailijat ry:n toimintaa ahkerasti. 

Koulutukseltani olen ekonomi, mutta työurani olen tehnyt viestinnän ja kirjojen parissa. Olen julkaissut viisi tietokirjaa ja ollut mukana yhdessä antologiassa. Viihdy omassa arjessasi (Otava 2017) ja Selviytymisopas elämän kriiseihin (Otava 2020) liittyvät ikiaikaiseen joogafilosofiaan ja sen soveltamiseen 2020-luvun suomalaisessa arjessa. Yhdessä Emilia Vasko-Kujalan kanssa olen kirjoittanut kolme naiseuteen liittyvää teosta: 

Nainen omassa voimassaan ja Naisen elämänkaari (Viisas Elämä 2022) sekä Naisen syklit (2023), ja työstämme parhaillaan neljättä "naiskirjaa". Kirjastotyön ohella kirjoitan tällä hetkellä myös erästä toimeksiantoelämäkertaa.

Kustannus-, kirjasto- ja viestintäalojen tuntemuksestani voisi olla hyötyä yhdistyksen hallituksessa. Lisäksi edustan maantieteellisesti Lappia. Freelance-kustannustoimittajana olen työskennellyt mm. Otavan tietokirjoille, Hidasta Elämäälle ja Bazarille. Olen muokannut lukuohjeita ja lukenut kaksi äänikirjaa. Tunnen kirjastojärjestelmät ja tiedän paljon mm. luetteloinnista ja asiasanoituksesta. Ennen kirjastouraani olin 15 vuotta viestintäalan yrittäjä ja toimittaja. Olen aktiivinen myös Suomen Kirjastoseurassa, ja aloitan juuri kaksivuotiskautta sen hallituksessa.

Kirjailijan työ on yksinäistä, joten jakaminen ja yhteentuleminen ovat mielestäni tärkeitä teemoja. Olen tottunut tapahtumajärjestäjä, viestijä ja mainostaja. Myös kansainvälisyys kiinnostaa minua. Suomen, ruotsin ja englannin lisäksi puhun erityisesti romaanisia kieliä. 

Aloitin juuri kirjastoarkeen ja kirjavinkkeihin liittyvän IG-tilin @kirjastoni. 


 

Minja Mäkilä

Olen Minja Mäkilä, 31-vuotias tietokirjailija Hämeestä. Julkaisin esikoistietokirjani K-pop : Unelma huomisesta vuonna 2021 (Like) ja julkaisen omakustanteena menneisyyden tavoittelua ja eri teknologioita käsittelevän tietokirjan keväällä 2024. Kirjoittamisen ohella työskentelen viidettä vuotta Turun avoimen yliopiston tuntiopettajana. Koulutukseltani olen LuK ympäristötieteistä ja FM kulttuurihistoriasta. Tietokirjallisuudessa minua kiehtoo erityisesti aiheiden monipuolisuus ja vähemmän tunnettujen ilmiöiden nostaminen julkiseen keskusteluun.

Yhdistyksen hallitustoiminnassa haluan painottaa kolmea näkökulmaa:

1. Esikoistietokirjailijoiden tukeminen. Tietokirjailijan uran aloittaminen on hyvin haastavaa. Uusien tietokirjailijoiden tukeminen on kriittistä alan tulevaisuuden turvaamiseksi. Tietokirjailijan ammatin tunnettavuuden edistäminen on huomioitava entistä vahvemmin jäsenhankinnan väylänä. Koulutuksissa on tuettava uran rakentamista ensimmäisen teoksen julkaisun jälkeen. Viime vuosina pidetyt koulutukset omakustanteista ja teosten kääntämisestä ovat tästä hyviä esimerkkejä.

2. Tietokirjailijoiden ansaintapohjan laajentaminen. Viime vuosien tulokehitys on karua luettavaa, ja alustatalous sekä apurahojen rajallisuus asettavat selkeitä haasteita. Perinteisen, aktiivisen vaikuttamistyön ohella yhdistys voisi tukea tietokirjailijan ammattitaidon soveltamista esim. podcasteihin ja kirjoittamisen striimaamiseen. Tämä edistäisi samalla nuorten lukijoiden ja digin parissa aikaansa viettävien tavoittamista.

3. Yhdistyksen toiminnan jatkaminen. Yhdistys tekee hyvää työtä: jäsenkoulutukset, kannanotot ja yhteistyö muiden etujärjestöjen kanssa ovat pääsääntöisesti vahvalla pohjalla. Erityisen tärkeitä toiminnan muotoja ovat myös apurahat ja oikeudellinen neuvonta. Haluan jatkaa linjaa ja tuoda siihen oman panokseni uransa alkuvaiheessa olevana tietokirjailijana. Toisin hallitukseen tärkeää moniäänisyyttä edustamalla nuorempia jäsenryhmiä. 


 

Anu Nousiainen

Haen Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäseneksi vuosiksi 2024–2026. Koulutukseltani olen valtiotieteen maisteri Helsingin yliopistosta. Minulla on yli 30 vuoden työkokemus päätoimisena journalistina, tietokirjailijana ja narratiivisen tietokirjoittamisen opettajana. Uskon, että myös laaja yhteiskunnallinen tietämykseni ja mediaosaamiseni voivat hyödyttää yhdistystä ja sen edunvalvontaa.

Kirjailijoiden kirjoistaan saamat tulot ovat tilastojen mukaan romahtaneet muutamassa vuodessa. Varsinkin tietokirjailijat tarvitsevat lisää heille tarkoitettuja apurahoja. On kestämätöntä, että monet suomalaiset tietokirjat tehdään iltaisin, öisin ja lomilla palkkatöiden ohessa ja niiden turvin. Olen kokenut tämän itsekin. Olen sitä mieltä, että myös tietokirjoja pitäisi voida tehdä valtion yhden, kolmen tai jopa viiden vuoden työskentelyapurahojen turvin, samoin kuin kaunokirjallisuutta. Myös kirjastoapurahat jakautuvat niin, että tietokirjailijat kärsivät, ja järjestelmä kaipaa uudistamista. 

Olen kirjoittanut kaksi tietokirjaa. Tehtävä Afrikassa (2022) kertoo Suomen tekemästä kansainvälisesti merkittävästä sotarikostutkinnasta Liberiassa ja Sierra Leonessa. Tässä paikassa kauan sitten (2020) on kokoelma helsinkiläistä mikrohistoriaa.

Olen työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa eri toimituksissa vuodesta 1989. Viisitoista viime vuotta olen kirjoittanut pitkiä kertovia juttuja HS:n Kuukausiliitteeseen. Tartun monenlaisiin aiheisiin ja paneudun niihin syvälle. Tänä vuonna olen kirjoittanut mm. katujengeistä, transnuorista, tekoälystä ja saamelaisilta varastetusta kulttuuriperinnöstä. Olin HS:n ensimmäinen Kiinan ja Kaakkois-Aasian kirjeenvaihtaja 1990-luvulla, jolloin asuin viisi vuotta Hongkongissa ja Shanghaissa. Lukuvuonna 2012–2013 opiskelin Helsingin Sanomain säätiön rahoituksella Reuters-instituutissa Oxfordin yliopistossa ja kirjoitin tutkielman narratiivisen journalismin eroista eurooppalaisessa ja yhdysvaltalaisessa nonfiktioperinteessä. Olen ollut kolmesti ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi, ja vuonna 2012 minut palkittiin Vuoden journalistiksi. Olen opettanut kertovaa tietokirjoittamista ja kirjoittanut työmetodeistani mm. suosituissa journalismin oppikirjoissa, viimeksi teoksessa Feature! – Kirjoittamisen mestarikurssi (2022). 


 

Rainer Oesch

Ammatillinen toiminta:

Olen professori, emeritus (kauppaoikeus), Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta. Olen pitänyt viime aikoina kerran vuodessa yhden seminaarin sekä ohjannut väitöskirjatutkijoita. 

Julkaisutoiminta: 

Olen julkaissut teollis- ja tekijänoikeuden alan oppikirjoja ja monografioita, artikkeleita, laatinut puheenvuoroja ja tehnyt lausuntoja sekä viranomaisille että konkreettisissa oikeusriidoissa (Patenttioikeus, Oikeus valokuvaan). Osa on tehty yhteistyönä. Olen ollut tekijänä ja toimittajana immateriaalioikeuden alan kokoomateoksissa. Esimerkkinä Tekijänoikeus ja digitaalitalous, WSOY Pro 2008.

Parhaillaan on työn alla ja valmistumassa teos Lisenssisopimusoikeuden perusteet, Edita. Siinä käsittelen lisenssisopimusten tekemistä ja sisältöä yleisesti. Kohteena ovat teknologia-, tavaramerkki- ja tekijänoikeuslisenssit esimerkkeineen. Myös datan lisensiointi. Tämän teoksen kirjoitan yksin. 

Kiinnostuksen ja kehittämisen kohteet yhdistyksen toiminnassa:

1. Uudistetun tekijänoikeuslain sopimuksia koskevien säännösten soveltamiskokemukset ja niiden seuranta.

2. Lainausoikeuskorvaukset oikeudenmukaisiksi erityisesti kattavuuden ja tason osalta. Erityishuomio teosten sähköiseen käyttöön. Ei voi olla niin, että osa siitä korvataan ja osa jää ulkopuolelle, esimerkiksi verkkokirjahyllyt ja korkeakoulukirjastot. Miksi luovan työn tulosten julkisuuteen suuntautuvassa käytössä tulisi olla vapaamatkustajia? Vieläpä instituutioita, jotka ovat massahyödyntäjiä samalla, kun fyysisten teoskappaleiden lainat laskeneet jyrkästi.  

3. Äänikirjakorvaukset oikeudenmukaisiksi tasoltaan ja muilta osin.  

Koulutus- ja tiedotustoiminta on ollut aktiivista, mutta näitä tulee ylläpitää jatkuvasti. 


 

Anne Pentti

Olen päätoiminen tietokirjailija ja kustannusalan yrittäjä Naantalin saaristosta. Uskon, että omalla panoksellani pystyn Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsenenä edistämään tietokirjailijoiden näkyvyyttä, arvostusta ja ansaintamahdollisuuksia. Olen aiemmin työskennellyt mm. Suomen Yrittäjien aluejärjestön viestintä- ja edunvalvontatehtävissä, joten vaikuttamistoiminta eri muodoissaan on minulle tuttua. Olen ollut Suomen tietokirjailijoiden jäsen vuodesta 2014 lähtien. 

Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri ja ekonomi. Kirjoitan työkseni yritysten ja yhdistysten tarinallisia historiikkeja sekä yrittäjäelämäkertoja, joita on tähän mennessä ilmestynyt runsaat 30 kappaletta. Teosten painosmäärät ovat olleet kahdensadan ja kahdentuhannen kappaleen väliltä. Olen vuonna 2008 perustamani pienen perheyrityksen, kustannusosakeyhtiö Fandonia Oy:n pääomistaja. 

Kirjoitin artikkeleja ja kolumneja 1990-luvulta 2010-luvulle saakka mm. Turun Sanomien erikoisliitteisiin, yrittäjälehtiin sekä matkailujulkaisuihin. Olen kirjoittanut myös pari näyttämölle päätynyttä näytelmäkäsikirjoitusta. Olen ollut Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy:n julkaiseman, korkeakouluopetukseen suunnatun oppikirjan Yrityksen riskienhallinta yhtenä alkuperäisenä kirjoittajana ja laatinut sekä tähän kirjaan että saman kustantajan Johda riskejä -teokseen liittyvät verkkokurssit.

Olen aktiivinen tietokirjailijoiden aluetilaisuuksien osallistuja ja esiintyjä. Uskon, että pystyn osaltani tuomaan jäsenkunnan toiveet ja tavoitteet yhdistyksen hallituksen tietoon ja jalostettavaksi käytännön toimenpiteiksi. 

Kuva: Jarno Terho / Terhomedia


 

Oula Silvennoinen

Olen helsinkiläinen historian tutkija, tietokirjailija ja Suomen tietokirjailijoiden jäsen vuodesta 2009. Urallani olen julkaissut pääasiassa Suomen lähimenneisyyttä käsitteleviä tieteellisiä ja laajemmalle lukijakunnalle tarkoitettuja monografioita, artikkeleita ja muita kirjoituksia, sekä yksin että työryhmän osana. Viimeisin julkaistu nimekkeeni on Savunharmaa eminenssi: R. Erik Serlachiuksen elämä ja aika (Helsinki: Siltala 2020). Teoksistani Suomalaiset fasistit: Mustan sarastuksen airuet (Helsinki: WSOY 2016) on palkittu Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. 

Kirjoittamalla elävänä ammattitutkijana ja tietokirjailijana tunnen huolta ennen kaikkea kotimaisilla kielillä tapahtuvan tietokirjoittamisen tulevaisuudesta. Viime vuosina oikeaan suuntaan otettujen askeltenkin rinnalla tietokirjailijoiden tulotaso on koko ajan laskenut. 

Tämä suunta on käännettävä. Tietokirjailijan työstä on tehtävä vahvemmin professio, yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä kirjallisuus- ja tekijänoikeusalan järjestöjen ja toimijoiden kanssa. Alan etujärjestöjen on johdonmukaisesti pyrittävä vaikuttamaan tavoitteitamme tukeviin valtakunnanpoliittisiin linjauksiin, kuten kirjojen verokohteluun. Suomen tietokirjailijat maan tärkeimpänä tietokirjailijoiden edunvalvontajärjestönä on siinä työssä avainasemassa. Meistä itsestämme pitkälti riippuu, millainen tulevaisuus kotimaisilla kielillä julkaistavilla tietokirjoilla on. 

Minulla on vankat lähtökohdat tämän ohjelman toteuttamiseen. Kirjallisuus- ja kulttuurialojen lisäksi olen erinomaisesti verkottunut tieteen ja politiikan saralla. Toimin varavaltuutettuna ja sosiaali- terveys- ja pelastuslautakunnan jäsenenä Helsingin vihreissä, sekä Suomen Historiallisen Seuran ja Helsingin Kirjailijat ry – Helsingfors Författare rf:n hallitusten jäsenenä. Haluan asettaa kokemukseni kirjoittamisesta, julkaisemisesta, kustantamisesta ja tietokirjailijana elämisestä ammattikuntamme hyödyksi hallituksen jäsenenä. 


 

Urpu Strellman

Olen kirjankustannusalan ammattilainen lähes 20 vuoden alalta. Seitsemän viime vuoden ajan olen työskennellyt kirjallisuusagenttina Helsinki Literary Agencyssa. Sitä ennen olin yhdentoista vuoden ajan kustannustoimittaja ja kustannuspäällikkö Art Housessa, jossa kustansin ja toimitin useita kymmeniä kotimaisia ja käännettyjä tietokirjoja. Päivätöiden ohessa olen opettanut muun muassa Helsingin yliopistossa kursseja kustannustoimittamisesta, tieteellisestä kirjoittamisesta, tekstien työstämisestä ja tieteen yleistajuistamisesta: koulutukseltani olen kielen- ja kirjallisuudentutkija (FM).

Ensimmäinen oma tietokirjani oli yhdessä Johanna Vaattovaaran kanssa toimittamani Tieteen yleistajuistaminen (Gaudeamus 2013). Tiina Raevaaran kanssa olen kirjoittanut Tietokirjailijan kirjan (Docendo 2019) ja Kimmo Svinhufvudin kanssa teoksen Kupliva kirjoittaminen – intoa ja tehoa työelämän teksteihin (Art House 2020). Rajatonta tietoa eli kuinka viedä tietokirjallisuutta maailmalle (Suomen tietokirjailijat 2020) puolestaan käsittelee suomalaisen tietokirjallisuuden mahdollisuuksia ulkomaisilla markkinoilla. Olen myös suomentanut tietokirjallisuutta ruotsista ja englannista, viimeksi Oliver Burkemanin ajanhallintaoppaan Neljätuhatta viikkoa – miten käytät loppuelämäsi päivät (Siltala 2022). Tällä hetkellä minulla on meneillään muutamakin tietokirjahanke: kirjoittamiseen innostavat oppaat lapsille ja nuorille, kirjallista tyyliä käsittelevä esseistinen tietokirja sekä uusi teos yleistajuistamisesta ja tiedeviestinnästä.

Tarjoan asiantuntemukseni kirja-alan kotimaisista rakenteista ja toimintaympäristöstä sekä sen kansainvälisistä kehityssuunnista Suomen tietokirjailijoiden käyttöön hallituksen jäsenenä. Olisin mieluusti mukana rakentamassa ja vahvistamassa tietokirjallisuuden ja tietokirjailijoiden asemaa alan meneillään olevassa murrosvaiheessa. 

Kuva: Evelin Kask


 

Leena Virtanen

Olen ollut Suomen tietokirjailijoiden jäsen vasta vuodesta 2022, mutta olen seurannut kirja-alaa jo 2000-luvulta alkaen eri näkökulmista.

Olen ammatiltani toimittaja ja kriitikko, koulutukseltani filosofian maisteri. Työskentelin vuoteen 2010 saakka Helsingin Sanomissa, pääasiassa kulttuuritoimituksessa, jossa erikoisalaani olivat televisio ja elokuva. Nykyään toimin freelancerina.

Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen lasten kuvakirjani, ja siitä lähtien ne ovat seuranneet mukana eri tavoin: olen sekä tehnyt niitä itse että myös vetänyt hetken aikaa Toukka-lastenkirjakauppaa ja siihen liittyvää oheistoimintaa. Noina vuosina verkostoiduin lastenkirjantekijöiden kanssa.

Vuodesta 2018 olemme tehneet Suomen supernaisia -kuvakirjasarjaa yhdessä kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa, ja sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kuusi kirjaa Minna Canthista Tove Janssoniin.

Kirjat on tehty ensisijaisesti lapsille tietokirjoiksi, mutta ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia, vaikka formaatti on pysynyt samana. Olemme saaneet huomata, että ne kiinnostavat kaikenikäisiä peruskoululaisista muistisairaisiin vanhuksiin. 

Tietokirjailijoiden hallituksessa haluaisinkin korostaa kuvakirjojen asemaa ja niiden laajaa kirjoa. Minulla on kokemusta myös sarjakuvan käsikirjoittamisesta, ja mielestäni niissäkin voi olla tietokirjallisuuden piirteitä.

Supernaisia-sarja poiki elämäkertateoksen arkkitehti Wivi Lönnistä ja kauppaneuvos Hanna Parviaisesta. Kirjoitin sen yhdessä Kristiina Markkasen kanssa, ja se valittiin Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Tänä vuonna ilmestyi Jaana Semerin kanssa kirjoitettu tietokirja suomalaisen elokuvan naistekijöistä. Nyt tekeillä on tietokirja sekä elämäkertateos, joka syntyy yhteistyössä tutkijan kanssa.

Minua kiinnostavat nykyajan tietokirjallisuuden monet muodot ja niihin liittyen myös esimerkiksi rahoituksen ristiriidat. 

Olen Adoptioperheet ry:n hallituksen pitkäaikainen jäsen, mutta olen aikeissa jäädä siitä tehtävästä pois. 

Kuva: Valokuvaamo Luova