Kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Julkaistu 3.4.2018

Sananvapaus turvaa tekijälle oikeuden levittää mielipiteitä, tietoa ja ajatuksia kenenkään sitä estämättä. Tietyissä tilanteissa sananvapauden rajoittaminen on kuitenkin perusteltua muiden perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi. Sananvapauden väärinkäyttämisestä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen esimerkiksi silloin, kun käsillä on kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.
 

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaukseen syyllistyy rikoslain mukaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, tai muuten halventaa toista. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää siis ensinnäkin sitä, että tieto tai vihjaus on valheellinen. Todenmukaista tietoa levittämällä ei näin ollen lähtökohtaisesti voi syyllistyä kunnianloukkaukseen. Toinen edellytys tunnusmerkistön täyttymiselle on se, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

On syytä huomata, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
 

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen eroaa kunnianloukkauksesta siinä, että tällöin on kyse paikkansa pitävän tiedon levittämisestä. Rikoslain mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä on tuomittava se, joka joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Rikoslain säännöksellä pyritään suojaamaan henkilöiden yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita, kuten perhe-elämää ja terveydentilaa.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen voidaan kuitenkin katsoa perustellusti sallituksi, mikäli sillä on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Rikoslain mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä tai näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Yksittäistapauksissa rajanveto yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen ja sallitun sananvapauden käyttämisen välillä voi olla hankalaa.

Rikoslain säännös suojelee nimenomaisesti elossa olevia henkilöitä. Kuolleesta henkilöstä voi lähtökohtaisesti julkaista sellaista tietoa, joka muuten täyttäisi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.


Satu Lundelin, yhdistyksen lakimies

Aleksi Sarasmaa, yhdistyksen lakimiesharjoittelija