Tietokirjailijapalkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessuilla
Vuoden 2021 Tietokirjailijapalkinnot saivat Suvi Ahola, Anu Kantola, Lasse Kosonen, Pentti Paavolainen ja Jussi Pekkarinen. Palkinnot jaettiin nyt 21. kertaa.
Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämät palkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessuilla 30.10.2021 klo 11.10 Kruununhaka-lavalla. Tietokirjailijapalkinnot ovat suuruudeltaan 8 000 euroa, ja ne myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n varapuheenjohtaja Anne Mäntynen ja toiminnanjohtaja Sanna Haanpää.
Suvi Ahola on Helsingin Sanomien toimittaja, kirjallisuuskriitikko ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut tietokirjoja mm. lukemiskulttuurista, naiskirjailijoiden merkityksestä ja lukupiireistä. Anu Kantola on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja hän on kirjoittanut mm. talouspolitiikasta ja suomalaisesta eliitistä. Lasse Kosonen on tamperelainen biologi, kasvitieteilijä ja ympäristösuunnittelija, joka on kirjoittanut tietokirjoja sienistä, linnuista ja kasveista. Pentti Paavolainen on toiminut teatterintutkimuksen professorina Teatterikorkeakoulussa, ja hän on kirjoittanut suomalaisen kulttuurin ja teatterin historiasta. Jussi Pekkarinen toimii Ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä tutkijana, ja hänen kirjansa käsittelevät mm. diplomaattisia suhteita ja Ulkoministeriön historiaa.
Vuodesta 2001 saakka myönnetyn Tietokirjailijapalkinnon ovat saaneet aiemmin muun muassa Seppo Hentilä, Karo Hämäläinen, Teemu Keskisarja, Anna Kortelainen, Katleena Kortesuo, Lasse J. Laine, Mirkka Lappalainen, Veli-Pekka Lehtola, Arto Mustajoki, Pirjo Lyytikäinen, Jake Nyman, Jukka Tarkka ja Helena Telkänranta.
Suomen tietokirjailijat ry:n palkinnot rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.
Palkintoperustelut
Suvi Ahola
Filosofian tohtori Suvi Ahola on Helsingin Sanomien toimittaja, kirjallisuuskriitikko ja tietokirjailija. Hän väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 2013 suomalaista lukupiirikulttuuria käsittelevällä väitöskirjallaan Lukupiirien Suomi. Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä (Helsingin yliopisto, 2013). Lisäksi hänellä on laaja ja monipuolinen tuotanto korkeatasoisia, yleistajuisia tietokirjoja. Naiskirjailijoiden rooli ja merkitys, lukemiskulttuuri ja lukupiirit sekä päiväkirjakulttuuri ovat hänen omimpia aiheitaan.
Lukemisen yhteisöllisyyttä hän käsittelee väitöksen lisäksi tietokirjoissaan Lukupiirien aika (Avain, 2013) sekä Ystäviä ja kirjoja (Avain, 2015). Arkielämä ja intellektuaalinen toiminta, hengen ja ruumiin ravinto niveltyvät erottamattomasti yhteen kirjoissa Koko suku keittiössä – Kirjoituksia ruoasta, perheestä ja muistamisesta (WSOY, 2002), Tietokone ja silitysrauta (Tammi, 2003) ja Sivumakuja – Kirjallisesta keittiöstäni (WSOY, 2005). Viime vuosina kirjoitetuissa teoksissa Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY, 2019) ja Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? (WSOY, 2021) Ahola kokoaa kahden suomalaisen kirjailijan ajatuksia ja kirjoituksia. Ahola on kirjoittanut myös omaelämäkerrallisia tietoteoksia.
Suvi Ahola ymmärtää kirjallisuuden laajasti, ei kumartele lajimääritelmiä eikä pelkää tarpeen vaatiessa sekoittaa korkeaa ja matalaa. Hänen korkeatasoista tietokirjoittamistaan kannattelee tiedon tuottamisen lisäksi emansipatorinen intressi. Se tarkoittaa Aholan kohdalla pyrkimystä valaista suomalaisen kulttuurin hiljaisia alueita: sanoittaa arkisia ja kipeitäkin aiheita selkeästi ja eloisasti. Hienoimmillaan ja omimmillaan hän on esseistisessä tietokerronnassaan, pohtiessaan ja ihmetellessään kirjallisen kulttuurimme erityispiirteitä ja kerroksia.
Anu Kantola
Anu Kantola on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja tietokirjailija. Kantola on tutkinut politiikkaa ja valta-asetelmia, mediaa ja journalismin haasteita sekä globalisaation moninaisia vaikutuksia niin ihmisyksilöihin kuin yhteisöihin.
Kantola aloitti uransa kirjoittavana toimittajana 1990-luvulla, jolloin Suomi oli talousmyllerryksessä. Hän kirjoitti politiikasta, taloudesta ja mediasta – eli juuri niistä kysymyksistä, jotka nousivat vaikuttaviksi voimiksi 2000-luvulla. Kantola tutki väitöskirjassaan Markkinakuri ja managerivalta (Helsingin yliopisto, 2002) suomalaista talouspolitiikkaa 1990-luvun laman aikana. Vuonna 2019 julkaistu, yhdessä Hanna Kuuselan kanssa tehty Huipputuloiset-kirja (Vastapaino) oli huomattava keskustelunavaus vauraan eliitin ajatusmaailmasta Suomessa.
Kantola on akateemisen uransa ja tietokirjailijauransa lisäksi tunnettu ja arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija. Hänen näkemyksensä ovat oivaltavia ja tuotu kiinnostavalla tavalla myös niin sanotun tavallisen lukijan näköpiiriin. Kantola ei pelkää kertoa näkemyksiään. Hän myös perustelee väitteensä. Laaja-alaisuutensa ansiosta Kantola kykenee osoittamaan, ettei mikään synny tyhjästä ja että yhteiskunnallisilla ilmiöillä on aina tekijänsä ja taustansa. Hän on lujasti ajassa kiinni, mutta pystyy samalla luomaan tapahtumille historiallista ulottuvuutta. Se lisää ymmärrystä ja tuottaa lukijalle hoksaamisen iloa.
Lasse Kosonen
Biologi, kasvitieteilijä ja pitkään Tampereen kaupungin ympäristösuunnittelijana työskennellyt Lasse Kosonen on pitkän linjan konkari luontokirjailijana ja valokuvaajana. Hän tuntee niin sienet, linnut kuin kasvit. Näistä aiheista hän on julkaissut 1980-luvulta lähtien useita kirjoja luontoretkeilijöille, harrastajille ja tutkijoille.
Lasse Kososen laajaa tuotantoa ovat esimerkiksi Parempi sieni korissa (WSOY, 2009), Retkeilijän sieniopas (Karttakeskus, 2016), Parhaimmat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut (WSOY, 1998, yhdessä Irma Järvisen ja Marita Joutjärven kanssa) sekä Sieniopas-mobiiliapplikaatio. Sieniharrastajan opas on teos, jossa ohjataan sienitutkimuksen maailmaan. Sienenmetsästystä-kirjaa (WSOY, 2015) pidetään sienestäjän kivijalkateoksena. Ruokasienet Suomen luonnossa -kirjan (Otava, 2020, yhdessä Tea von Bonsdorffin kanssa) avulla sienten tunnistaminen ja poimimisen aloittaminen on helppoa. Kirjassa esitellään ruokasienet ja niiden näköislajit, myrkkysienet, sienten kasvupaikat, käsittelyohjeet ja vinkit sienien valmistukseen. Villisienet – tunnistusoppaan (Readme.fi, 2009, yhdessä Sami Tallbergin kanssa) avulla ruokasienet on helppo tunnistaa maastossakin. Kososen oppaiden kanssa opettelu onnistuu, vaikka metsään menisi yksin, koska sienten tunnistuskuvat ovat selkeitä ja niistä välittyy tekijän vankka maastotuntemus.
Lasse Kosonen on sieniharrastuksen Grand Old Man, jonka kirjat ovat ohjanneet yhä uusia harrastajia sekä tutkimaan sieniä että keräämään ja käyttämään niitä monipuolisesti. Luonnossa liikkuminen sekä sienestys ja marjastus ovat jatkuvasti lisääntyviä perheiden yhteisiä harrastuksia, ja Lasse Kososen kirjat ovatkin ohjanneet lukuisat lukijat löytämään metsässä liikkumisen ja sienestämisen ilon.
Pentti Paavolainen
Dosentti Pentti Paavolainen on maamme johtavia teatterihistorioitsijoita. Hän on toiminut teatterin- ja taiteentutkimuksen professorina Teatterikorkeakoulussa sekä vierailevana professorina Malmön Teatterikorkeakoulussa. Hän on arvostettu opettaja ja asiantuntija myös akateemisen maailman ulkopuolella. Teatterintutkimuksen lisäksi Paavolainen on tutkinut monipuolisesti Viipurin kulttuurihistoriaa.
Väitöskirjassaan Teatteri ja suuri muutto (1992) Paavolainen tutki teattereiden ohjelmistoja ja 1960-luvun Suomen henkistä maisemaa. Monografiassa Turkan pitkä juoksu (Gaudeamus, 1987) hän perehtyi Jouko Turkan ohjauksiin ennen tämän siirtymistä Teatterikorkeakouluun. Paavolaisen kirjallisen uran ehdoton huipennus on laaja ja perusteellinen elämäkerta Suomalaisen Teatterin perustajasta Kaarlo Bergbomista. Teos ilmestyi kolmessa osassa: Nuori Bergbom (Teatterikorkeakoulu, 2013), Arkadian arki (2016) ja Kriisit ja kaipuu (2018). Kaikkiaan yli 2000-sivuinen elämäkerta on mittaamattoman arvokas teos niin nykyisille kuin tuleville tutkijoille, opiskelijoille ja kaikille suomalaisen teatterin historiasta kiinnostuneille lukijoille. Paavolainen on antanut arvokkaan panoksen myös Aleksis Kiven tuotannon uusimpaan tutkimukseen.
Pentti Paavolainen on tallentanut teoksiinsa merkittävällä tavalla suomalaista kulttuuri- ja teatterihistoriaa. Hän suhtautuu intohimoisesti siihen työhön, johon hän kulloinkin ryhtyy, ja hän kirjoittaa niin innostavasti, että teokset tempaavat lukijan mukaansa helposti.
Jussi Pekkarinen
Ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä tutkijana toimiva valtiotieteen maisteri, tietokirjailija Jussi Pekkarinen on tehnyt jo vuosikymmeniä monipuolisesti töitä ulkoministeriön arkistojen parissa, joiden tutkimuksiin perustuvia tietoteoksia hän on julkaissut.
Pekkarisen monista ansiokkaista töistä voidaan mainita yhdessä Juha Pohjosen kanssa kirjoitettu Ei armoa Suomen selkänahasta: ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1981 (Otava, 2005), jossa kuvataan riipaisevia ihmiskohtaloita kylmän sodan aikana Suomen ja Neuvostoliiton vaihtelevissa suhteissa. Pekkarisen kirja Kohtu 4: Suomen Tallinnan-lähetystön historia (SKS, 2015) on harvinaisen monipuolinen ja värikäs kuvaus ulkoministeriön diplomatiasta Virossa eri aikoina. Teoksessa Ei pelkkää glamouria: UM 100 vuotta (Edita, 2018) kerrotaan virkamiesten ja diplomaattien eriskummallisista tehtävistä ja kurkistetaan näin virallisen protokollan taakse. Uusimmassa kirjassaan Diplomatian tuntemattomat tekijät: Ulkoministeriön puolisoyhdistyksen historia (Otava, 2021) Pekkarinen kuvaa, kuinka diplomaatin puoliso voi olla kokki, tarjoilija, siivoja, pyykkäri, autonkuljettaja ja matkaopas. Myös puoliso edustaa ja on toki mukana tiedonhankinnassa.
Jussi Pekkarisen kirjat ovat huolellisen ja pitkäjänteisen tutkimustyön tulosta, ja niistä välittyy syvällinen tutustuminen lähdemateriaaliin. Pekkarinen osaa kuvata asiat harvinaisen selvästi ja ytimekkäästi muodostaen asioista ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Tietokirjailijana Jussi Pekkarinen tuo esille myös hauskoja sattumuksia vakavampien tapahtumien keskelle elävöittäen kirjoja omalla persoonallisella tyylillään.
Lisätiedot:
Anne Rutanen | Viestintäpäällikkö | Suomen tietokirjailijat ry | 050 351 2771 | anne.rutanen@suomentietokirjailijat.fi |