Tietokirjailija Mari Manninen

Mari Manninen. Kuva: Katharine Hesse.

Pekingissä neljä vuotta asunut, juuri Helsinkiin takaisin muuttanut toimittaja ja tietokirjailija Mari Manninen on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta useisiin suomalaisiin sanoma- ja aikakausilehtiin. Vuonna 2016 häneltä ilmestyi kaksi tietokirjaa: yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa kirjoitettu Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella sekä Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Lisäksi Manninen on luonut verkkoon matkaoppaan Pekingin matkailijoille.  Syksyllä 2016 Manninen sai tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksestaan Yhden lapsen kansa.

 

Mari Manninen, kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Vähän vahingossa. Twiittasin hämmennyksestäni, kun huomasin, että kiinalaiset syövät enemmän sieniä kuin suomalaiset. Ystäväni, sieniin erikoistunut ruokabloggari ja ruokakirjailija ja toimittaja Ina Ruokolainen innostui asiasta - ja samoin hänen kirjansa aiemmin kustantanut Nemo. Niinpä teimme nopeasti kirjan kiinalaisista sieniruuista ja kiinalaisesta ruokakulttuurista. Samoihin aikoihin huomasin, että minulla olisi hyvä idea tietokirjaksi yhden lapsen politiikasta ja aloin myydä ideaa kustantamoille. Siihen tarttui Atena. Kolmannelle kirjaidealleni bisnesoppaasta Kiinaan en löytänyt kustantajaa.

Minkälaisia kirjoja kirjoitat?

Tähän asti olen kirjoittanut Kiinasta, koska asuin Kiinassa neljä vuotta ja keksin tietysti ideoita enimmäkseen aiheista, jotka tulevat arjessani vastaan. 

Miten kirjasi syntyvät?

Kehitän yhden ison, kantavan kysymyksen, johon pyrin kirjassani vastaamaan. Hahmottelen kirjan rakenteen ja alan kerätä taustatietoja ja haastatteluja. Sitten materiaali alkaa kirjoittaessa elämään omaa elämäänsä, ja kirja hahmottuu vähitellen lopulliseen muotoonsa. Kustannustoimittajalla on tärkeä rooli - pallottelen hänen kanssaan ideoita rakenteesta ja tyylistä. Pidän siitä, että minulle sanotaan heti suoraan, jos ideani tai tekstini eivät toimi.

Millaisista kirjoista itse pidät?

Tietokirjojen toivon kertovan vaikeista asioista helppolukuisella kielellä ja vetävin tarinoin. Esimerkiksi Kaja Kunnaksen ja Marjo Näkin Suomenlahden suhdekirja oli hieno. En yleensä jaksa lukea pitkiä tekstejä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta tästä kirjasta opin asioita kuin huomaamatta.

Minkä tietokirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Evan Osnos: Age of Ambition - Chasing Fortune, Truth and Faith in the New China. Toimittaja Evan Osnos on herkkävaistoisesti löytänyt Kiinan syvällisen muutoksen pulssin haastattelemalla ja seuraamalla tavallisia kiinalaisia ihmisiä.

 Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?

Hyvänä, sillä ihmisillä on tarve lukea tarinoita ja syvällisiä selityksiä. Ja aina löytyy hyviä tekijöitä, jotka intohimosta kirjoittamiseen ovat valmiita tekemään kirjoja puoli-ilmaiseksi.

Kuinka tietokirjailija pärjää?

Olen niin uusi tietokirjailijana, ettei minulla ole omakohtaista kokemusta. Harvapa suomenkielisillä markkinoilla tulee toimeen pelkkiä tietokirjoja kirjoittamalla, vaikka saisi apurahojakin. Perustoimeentulo on hankittava muualta. Kirjoittaja saa kirjojensa tekemisestä merkityksellisyyttä elämäänsä ja usein myös asiantuntijan aseman.

Sait tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Miltä tämä tuntuu?

Hämmentävältä. Ihanalta. Lottovoitolta. 

Mitä on työn alla juuri nyt?

Kirja erilaisista Kiinaa koskevista väärinkäsityksistä. 

 

23.1.2017