Tietokirjailija Raisa Cacciatore

© Veikko Somerpuro WSOY

Muut tittelisi?

Oppikirjailija, lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, kouluttaja.

Asuinpaikkasi?

Espoon Kauklahti, eli Kökkelin perämetsät, luonnon helmassa.

Mitä kirjoja kirjoitat?

Olen kirjoittamisessa kaikkiruokainen. Tällä hetkellä kirjoitan arvokirjasarjaa lapsille Helena Häkkisen kanssa sekä tietoisuustaitokirjaa vauvan vanhemmalle Timo Klemolan kanssa.

Lapsille kirjoitamme tarinan muodossa, labbikset Dina ja Polo seikkailevat Ystävyys on ykkönen -kirjassamme.

Olen tehnyt tietokirjoja vauvoille, koululaisille, nuorille, aikuisille, vanhemmille ja isovanhemmille. Haluan tuoda esille lapsen ja nuoren näkökulmaa ja tarpeita, olla heidän äänitorvenaan.  Kuvaan mm. portaittaista kasvua ja millaista asiallinen kasvatus olisi kullakin kehitysportaalla, jotta siitä olisi lapselle/nuorelle paras apu. Tunnekasvatukseen tarvitaan paljon taitoja, niihin ovat syntyneet Aggression ja Seksuaalisuuden portaat.

Kuinka sinusta tuli tietokirjailija?

Tammen kustannustoimittaja käveli sisään ja pyysi koko kirjaa yhden Hesarin mielipiteen perusteella. Kokosin asiantuntijat yhteen ja aloimme kirjoittaa. Syntyi Legopalikoista leopardikalsareihin – pojan matka mieheksi. Se on uudistettu 2009 ja myyty varmaan parikymmentätuhatta. Sen pohjalta aikanaan sain Tietopöllö-palkinnon 2003.

Miten kirjasi syntyvät?

Tarpeesta, niitä pyydetään. Niin vanhemmat, ammattilaiset kuin kustantajatkin esittävät toiveita. Toki taustalla usein on myös oma ajatus, että tässä ajassa nyt tarvitaan tällaista kirjaa. Usein tuntuu siltä, että päässä on pari kolme kirjaa ja tekisi mieli saada ne ulos, kun vain löytäisi print-painikkeen pääkopastaan! Ja on ollut myös kaverin idea ja pyyntö, että kirjoitatko kanssani tämän tärkeän kirjan. Näin syntyivät Aikuisen naisen seksi Erja Korteniemi-Poikelan kanssa ja Helena Häkkisen ideasta Lasten arvoarkku -arvokirjasarja.

Sitten istun koneen ääressä ja kirjoitan, tutkin lähdemateriaaleja ja kirjoitan, ajan autolla tai juoksen lenkillä ja kirjoitan samalla ideoita muistilapuille. Intensiivistä ja intohimoista, ei siinä kaupassa muista käydä välillä ja kukat pakkaa jäämään kastelematta.

Mitä tietokirjailijana toivot?

Että voisin ymmärtää kirjan sähköistymisen mukanaan tuomia muutoksia ja tarpeita. Lukijat eivät katoa minnekään, tietoa tarvitaan, mutta miten edelleen nämä kohtaisivat kaikkia tyydyttävällä tavalla?

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?


Romanttisena ja hyvänä. Kirja on aina kirja, se on kuin ystävä, sillä sitä voi pitää kädessä, taskussa ja tyynyn alla, haistella, silittää ja ihailla. Kirja on konkreettinen ja kiva. Varmaankin nämä POD-jutut lisääntyvät.

Kuinka tietokirjailija pärjää?


Tekemällä jotakin palkkatyötä elantonsa eteen.

www.raisacacciatore.fi


20.4.2011